20.3.08

Kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, kuvien siirtämisen kanssa oli pientä ongelmaa, kun motellin yhteys kaatuili ja mulla meni hermot, vaikka yleensä olen teknisten häiriöiden kanssa niin pitkämielinen…!!!! Tänään koko päivä (siis to) meni ajellessa eli koitetaan huomenna löytää joku paikka missä yhteys toimii.

Huomio kaikki lämmön ja valon rakastajat: kadehtikaa, olemme  saavuttaneet Teksasin, ilman lämpötila nousi yli 20:een ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Naama tuntuu palaneelta kun ajettiin viimeset tunnit taas suoraan auringonlaskua päin. On totta, että täällä todellakin kaikki on suurempaa. Ensinnäkin ajonopeudet nousi parillakymmenellä maililla, eli kuvien ottaminen jäi kokonaan. Edelleen tajuttoman paljon kirkkoja, mutta maasto vaihtelevampaa kuin Arkansasissa tai Mississippissä. Ari näki korppikotkan haaskalla, minä pöljänä kaivoin juuri sillä hetkellä jotain kassista. Pyääh. Tajuttoman isoja tiloja täynnä erivärisiä ja –mallisia lehmiä tai sitten ihan oikeita hevostiloja, eli jokaisella hevosella on oma laidun ja jokainen suomalainen golf –kerho olis moisesta tilasta kateellinen. Nähtiin ekat puhvelit ja sitte ihan uusia roadkillejä, kuten vyötiäinen. Kojootti tai joku sen kaltainen koiransukuinen lönkytti tien yli. Koko ajan taivaalla liitelee isoja lintuja, jotka me ollaan nimetty tarkalla nimellä ”joku kotkantapainen lintu”.

Nähtiin kartalla paikka nimeltä Paris ja ajateltiin, että otetaan aikainen lopetus ja jäädän sinne yöksi, käydään syömässä hyvin ja otetaan vaikka pari olutta. Heti kaupunkiin tultaessa silmään pisti paikan aivan tajuton siisteys. Etsittiin urheasti paikkaa, josta löytyisi turistipostikortteja ja samalla tuli huomattua, että keskustan alueella ei ollut ainuttakaan ravintolaa tai pubia tai edes baaria. Vanhantavarankaupan yhteydessä oli tiski, jolta sai ostaa kahvia ja pullaa ja siihen jäi viihdetarjonta. Joko löysimme ekan nk.dry countyn tai käveltiin väärillä kaduilla. Jatkoimme siis matkaa ja nyt olemme taas tienvarren motellissa. Hinta oli kohtuullinen 51 taalaa ja taas sänky on meiän olohuoneen kokoinen. Vieressä on ravintola nimeltä Trail Inn Restaurant ja mehän rykäisimme sinne iloisina, odottaen runsain mitoin ruokaa Teksasin tyyliin ja niitä paria olutta. Ensimmäinen pettymys iski kun tarjotin sanoi, että heillä ei ole alkoholia lainkaan ja sitten kun saatiin ruuat pöytään tuli toinen pettymys: mun porsaankyljykset oli noin puoli senttiä paksut ja uuniperuna ihan hötö. Ari sai vastaavasti puoliraakana tilaamansa pihvin umpikypsänä ja samanlaisen hötöperunan. Tämä on toivottavasti se poikkeus joka vahvistaa säännön Teksasin suuruudesta. Onneksi motellia vastapäätä on viinakauppa ja Ari haki pari olutta sieltä. Hupaisaa on, että sinne piti mennä autolla, vaikka se on ihan vastapäätä, kun nelikaistaista highwayta ei kannata mennä kävellen ylittään. Viinakauppa on valaistu kaikenlaisin neonvaloin ja aiheeseen liittyvin tekstein ja Arin ostokset pakattiin paperipussiin, koska olihan se jollain tasolla  mahdollista että sieltä haettiin omenoita….. Toivottavasti ensi yönä nukun aamuun, vaikka onkin täysikuu.