Kotiin on palattu ja hyvin meni matka. Nyt väsyttää vaikka saikin nukkua omassa sängyssä. Seuraavaa matkaa odotellessa on vissiin pakko mennä töihin. Nyt huilaillaan muutama päivä ja koitetaan toipua aikaerosta.

viime hetket menossa. koneen lahtoon noin 9 tuntia. perilla kotisuomessa ollaan torstaina hieman puolenyon jalkeen. deilaannumme jos vain aikataulu pitaa. kalasoppa oli oikein hyvaa ja golden gate kaunis. satuttiin todistamaan olympialaisprotestiakin sillalla. hipahdellaan height ashburylla viela viimeiset hetket ennen auton palauttamista ja kotimatkaa. sii juu ool suun.

Ollaan San Franciscossa neljatta paivaa ja on oikein mukavaa. Ollaan ajeltu Cable Carilla ja se on sitten mukava tapa matkustaa. Ma en haluais muulla tavalla matkustaakkaan. Ruoka on hyvaa ja tunnelma rento. Enaa puuttuu Golden Gate ja kalasoppa leivasta. Viela kaksi yota ja sitten kotiin, toivottavasti Suomessa on jo kevat. Me suunnitellaan jo seuraavaa reissua tanne. Pahoittelen pisteiden puuttumista aan ja oon paalta.

3.4.08

Eilen ajettiin Montereyhin asti ja tie numero 1 oli äärettömän kaunis sateellakin. Matkan varrella kyseltiin motellien hintoja ja kaikki oli aika ylihinnoiteltua, vaikka olivatkin kauniin rannikkotien varrella. Jatkettiin siis isompaan kaupunkiin ja saatiin samat kamat 65:llä taalalla ja kaiken huipuksi kunnon suihku. Empiirisen tutkimuksen jälkeen on pakko sanoa, että amerikan motellimaailman parhaat suihkut on Super 8 -motelleissa. Aamusti lähdettiin pikkasen matkaa takaisin etelään US1:tä ja otettiin muutamia kuvia nyt auringonpaisteessa. Pysähdyttiin hiekkarannanpätkällä ja kävi huikea tuuri. Siihen rannankohtaan oli just tullut lauma valaita, jotka puhalteli ilmaan ja heilutteli eviään ja pyrstöjään. Aika huikean näköistä ja siihen viereen vielä mahtavat Tyynen Meren aallot. Jos ilma olis ollut hieman lämpimämpi olisin varmaan vieläkin siellä. Hurjaa! Jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin syömään myöhäistä aamiaista yhteen ylihinnoiteltuun ravintolaan, jonka ruoka ei aivan vastannut hintaansa ja talon astioilla oli niin kiire, ettei meinannut haarukkaa ehtiä laskea. Tiet jatkui kauniina aina San Franciscoon asti ja mulla meni kaikki väärään kurkkuun kun päästiin perille. Aivan taivaallisen hienoja mäkiä ja oli ihan pakko oikein hihkua kun ajeltiin pitkin niitä. Löydettiin motelli ja lähdettiin kävelemään kohti Fisherman’s Wharfia. Syötiin hyvää seafoodia ja rikottiin etikettiä juomalla punkkua. Siirryttiin Lou’s at Pier 47 nimiseen ravintolaan. Joku saattaa muistaa Arin päällä paidan, jossa luki Blues at Lou’s, sama mesta. Kello 4 iltapäivällä ja elävää musiikkia. Aika perusrokkia, mutta elävää kuitenkin. Käytiin vielä tuijottelemassa sataman vallanneita hylkeitä, hassuja otuksia ja huusivat kummia. Otettiin taksi takaisin hotellille ja aasialaissyntyinen taksikuski tiesi, että Suomen pääkaupunki on Helsinki, ensimmäinen kerta tällä reissulla. Matka on loppumaisillaan ja nyt otetaan rennosti. Aikaa San Franciscolle on viisi yötä ja vielä viisi päivää.

Saavutimme Suuren ja Kuuluisan Las Vegasin ja voi pojat että meni rahaa!!! Yhteensä tuhlattiin jotain 10 taalaa, jos lasketaan ajeluun kulutettu bensa mukaan. Käytiin vetämässä ykskätistä ja jäätiin ilman suuria voittoja. Jaksettiin katsella sitä meininkiä noin tunti ja sitten oli pakko päästä pois. Kaikkialla oli kaamea kilkatus ja pimputus ja vähän väliä joku yritti kaupata jotain showta. Osuttiin varmaan häviöhetkeen, koska nauravia naamoja ei juuri näkynyt. Siihen kaikkien jättimäisten hotellien keskelle rakennettiin lisää jättimäisiä hotelleja ja laatikot, joissa normaalisti on sanomalehtiä oli täynnä prostituutiomainoksia. Todella masentava ja ahdistava paikka. Olis varmaan pitänyt olla kännissä. Me suunnistettiin kohti aurinkoista Californiaa ja ainoa huonohko pointti oli se, että tällä kertaa piti ajaa isoa InterStatea, koska muita ei oikein ollut. Matka taittui ohi Mojave Desertin ja saavuttiin Bakersfieldiin. Jatkettiin pikkasen ohi siitä ja jäätiin yöpymään paikkaan nimeltä Buttonwillow. Ihan mukava pikkukaupunki. Sitten löydettiin ihastuttava pikkutie numero 58, jota pitkin päästiin rannikolle asti. Tie puikkelehti vuorien välissä ylös ja alas ja mutkitteli serpentiininä ees taas. Maisemat oli aivan käsittämättömän kauniita ja vehreitä. Matkaa tuli jotain 70 mailia, mutta se kannatti. Matkalla oli erivärisiä kukkia ja hassuja puita ja mikä parasta me nähtiin biisonilauma ja saatiin kuviakin niistä. Nyt alkaa olla kaikki amerikkakliseet hallussa. Jiihaa. Kun päästiin rannikolle pysähdyttiin paikkaan nimeltä Morro Bay. Minä olen nähnyt Tyynen Valtameren!!! Ja kastellut varpaani siinä! Vesi oli kylmää ja nousi vauhdilla. Päätettiin jäädä Morroon yöksi ja katsella vähän rannikon tunnelmaa. Istuttiin iltaa yhdessä pubissa ja hauskaa oli. Nyt sataa vettä eli lähdemme jatkamaan matkaa pitkin tie numero ykköstä eli Pasific Coast Highwayta, joka menee aina San Franciscoon asti ja kuulemma kaunis. Toivottavasti sää paranee.

Sallalle hyvää syntymäpäivää!