<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

31.3.08

Maanantaiaamu ja olemme Las Vegasin naapurissa Boulder Cityssä. Eilinen aamu oli mielenkiintoinen. Yövyimme siis Grand Canyonin kupeessa paikassa nimeltä Tusayan. Aamulla pyrkiesssäni suihkuun sain lavuaarin vierestä pyyhetangon tipahtamaan noin lähes katseella. Laitoin kahvin tippumaan (ylellisyyttä) ja menin suihkuun. Suihkusta tuli yksi terävähkö vesitriitti ja tarkemman tiirailun jälkeen havaitsin suuttimessa olevan useita vaihtoehtoja vedentulolle ja eikun vääntämään. Yllätysyllätys koko säädin tipahti. Sain säätimen takaisin ja löysin tasan kaksi vesivaihtoehtoa, yksi triitti tai sumupullotyyppinen ratkaisu. Sumupullovaihtoehdossa vettä tuli sentään koko suuttimen leveydeltä, vaikkakin veden paine oli niin säälittävä, ettei shampoota saanut kunnolla huuhdottua. Annoin periksi ja hapuilin aamupalaa. Huoneessa ei ollut jääkaappia eli leikkeleet ja juustot oli varmuuden vuoksi heitettävä pois, onneksi kassissa oli hilloa ja leipäähän löytyi. Ihan ok aamiainen: tuoremehua, kahvia ja paahtoleipää hillolla. Tosin leipä oli paahtamatonta. Etsiskelin sääkanavaa telkusta, Ari heräsi ja pudotti suihkureissullaan samat osat kuin minä, koska en tajunnut varoittaa, vaikka kyllä ne varmaan olis silti pudonnut. Siinä sitä hilpeänä istuin sängyllä ja mussutin leipää ja join kahvia, joka täällä on lähes aina erittäin hyvää. Sitten kaamea huomio: sängyn päällä vaelteli jotain ziljoona pientä muurahaista! Leipäpussi suorastaan vilisi eläimiä. Huoneen ulko-oven alla oli rako (hyvin yleistä), ja lattialle unohtunut ruokakassi (banaaneja, leipää ja vettä) oli houkutellut kanjonin kaikki murkut juhliin. Leipä oli kolmen muovin takana, mutta ei tuottanut muurahaisille vaikeuksia. Olin siis autuaan tietämättömänä puputtanut leipää, joka vilisi elämää. Mmmm proteiinia. Aamukommeluksien jälkeen palasimme ihailemaan rotkoa ja se oli entistä kauniimpi ja aamun valossa jotenkin hypnoottinen. Mielettömässä mahtavuudessaan saa kyllä uskottomankin miehen hiljenemään. Vaelleltiin jotain puolitoista tuntia ja hakeuduttiin aamiaiselle. Edellisestä kun jäi vähän kitkerä maku. Aamiaistarjoilijamies luuli meitä australialaisiksi. Tähän mennessä arvaukset on olleet saksalaisia tai skotteja. Jatkettiin matkaa pääosin pitkin historiallista Route 66:tta pitkin kohti kanjonin länsireunaa ja Hualapai-intiaanien maita. Matka läntiselle kanjonille sujui muuten oivasti paitsi, että viimeiset 20 mailia on päällystämätöntä ja nykyään todella kovassa käytössä olevaa tietä eli aika pomppivat viimeiset mailit. Matkalla on Joshua Tree –metsä, joka on aivan uskomaton sekin. Joshua Treet on semmosia kaktuspuita, hienoja. Sitten tämän etapin kohokohta eli SkyWalk. Hintaa kävelylle tuli melkoisesti, mutta oli jokaisen sentin arvoinen. SkyWalk on siis se Hualapai –intiaanien rakennuttama lasinen kävelysilta kanjonin päällä. Kun sillalle astui ensimmäisen kerran tunne oli aivan käsittämätön. Takaraivossa pelko, että lasi pettää tai se ei ole lasia lainkaan vaan joku raaka pila ja sitten kun sen ensimmäisen askeleen on ottanut tuntuu kuin lentäisi. Ihan oikeasti ensimmäiseksi tulee painottomuuden tunne kun aivot koittaa ymmärtää etäisyyden jalkojen alla. Matkaa maahan on 4000 jalkaa eli 1,2 km. Näköalat on hulppeat ja sitä todella tuntee kävelevänsä taivaalla. Suosittelen kaikille!!! Me jatkettiin matkaa hymyssäsuin. Ajatuksena oli ajaa Vegasiin asti, mutta jäätiin jo Boulder Cityyn. Matkalla ohitettiin poliisien tarkastuspiste, johon kaikkien autojen piti pysähtyä. Poliisi kurkkasi takapenkille ja toivotti hyvää matkaa. Mitäköhän ne etsi? Sitten vuorossa oli Hooverin pato, joka sinänsä on hurja rakennelma ja iltavalaistuksessa hienon näköinen. Meitä alkoi jo uni painaa, joten ei pysähdytty edes ottamaan kuvia vaan painettiin suoraan tai siis kiemurrellen padon yli ja Nevadaan. Ensin tuli tervetuloa Nevadaan –kyltti ja sen jälkeen Casino. Siis noin puoli metriä osavaltion rajasta voi aloittaa pelaamisen, jos on pahat vierotusoireet. Me oltiin taas mammareita ja etittiin vaan tavallinen motelli. El Ranchero –motellissa yölle tuli hintaa 75 taalaa, mutta huone on todella viihtyisä. Nojatuoleja ja tilkkutäkit. Suihkussa säädettävä suutin, joka ei jäänyt käteen ja todella sääti vesisuihkua ja ensimmäisen kerran amerikassa vettä tuli oikein kunnolla. Nautinnollista. Kello on yhdeksän ja aurinko paistaa Nevadassa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila Las Vegasissa parhaillaan 10 astetta. Ari heräsi ja jos hiusmallista jotain voi sanoa niin hyvin on nukuttu. Mahdollisuudet aamiaisen saamiseksi kasvavat.