24.3.08

Lauantaiaamuna ajettiin Carlsbadiin ja se osoittautui oikein mukavaksi pikkukaupngiksi. Käytiin syömässä aamiaisen ja lounaan sekoitus tosiamerikkalaistyyppisessä Court Cafessa ja minä sain ekan annokseni BLT :tä. Jiihaa. Oivallinen yhdistelmä täytyy myöntää. Sekopäisenä sekoitin englannin ja amerikan chipsit ja ranskalaisten sijaan sain perunalastuja, hieman laimensi makuelämystä, mutta vain vähän. Hyvän aterian jälkeen ajettiin jotain 30 mailia sinne luolille eli Carlsbad Cavernsiin. Jännitys tiivistyi, onko lepakot jo tulleet? Me oltiin tapamme mukaan pukeuduttu trekkaamista varten eli sortsit ja sandaalit ja siitä syystä jouduttiin ottamaan hissi suoraan luoliin sen sijaan, että oltais kävelty reilu maili alas kalliorinnettä alkuperäiselle sisäänkäynnille (sama mitä lepakot käyttää) ja sitten vaellettu kolme varttia päästäksemme varsinaiseen luolaan tai isoon huoneeseen kuten sitä kutsutaan. Saavuimme siis perille ilman lepakkohavaintoja. Kun astuttiin luolaan joka on 750 jalkaa tai 230 metriä maan alla näkymä oli aivan sanoinkuvaamaton. Hämärässä luolassa oli hyvin aseteltuja valoja ja hienoja kivimuodostelmia silmänkantamattomiin. Minä aloitin muutama päivä sitten lukemaan jälleen kerran Tarua Sormusten Herrasta ja vaikka en koskaankaan kauhean tiukasti pysy todellisuudessa niin tämä yhdistelmä tarua ja käsittämättömiä tippukivimuodostelmia sai aivot laukkaamaan itsensä ympäri ja kun oltiin noin puolivälissä merkittyä reittiä (kestää kokonaisuudessaan kävellä noin tunti kolmevarttia) niin mulla jo pää särki ja suu oli ihan rutikuiva kun olin haukkonut henkeä tauotta. Ari otti jotain sata kuvaa sieltä eli näytetään niitä, koska sanat ei todellakaan riitä. Toivuttiin tovi ja lähdettiin seuraavaan kohteeseen ja sehän ei onneksi ruoki mielikuvitusta; kohteena siis Roswell, New Mexico. Ajelu oli taas mukavaa ja maisemat muuttuu aina vaan enemmän elokuvamaisksi. Matkaa vain jotain 80 mailia eli eihän se tuntunut missään ja silti kun päästiin perille niin haettiin heti motelli ja mentiin melkeen heti nukkumaan. Löydettiin muuten todella mukava Budget Inn –niminen motelli, jossa yö maksoi $44,50 (€30,-), siis toiseksi halvin toistaiseksi. Huone oli siisti ja kaikki toimi, jopa johdollinen netti. Minä vaan olin niin väsynyt, etten jaksanut kirjottaa mitään saati laittaa niitä kuvia. Pahoittelen. Sunnuntaina lähdettiin ajoissa liikkeelle ja käytiin aamiaisella paikassa nimeltä Denny’s. Se on Coca Colan ketju, mutta ruoka ja palvelu oivallista, suosittelen sitäkin. Lähdettiin kävelemään kohti keskustaa ja todettiin että tämä meidän ”sandaalit ei sukkia” –politiikka ei välttämättä toimi aina edes Uudessa Meksikossa. Ulkona oli jotain 7-8 astetta ja aika kova tuuli ja oli pakko antaa periksi ja hypätä paikallisbussiin. Tämä osoittautui oivalliseksi ratkaisuksi. Lähtiessä oltiin ainoat matkustajat ja alettiin jutella kuljettaja –Maryn kanssa ja hän kertoili mitä missäkin oli niin paljon kun auton räminältä pystyi. Sitten kyytiin tuli pari ehtoopuolen kulkijaa, jotka olivat selvästikin vakituisia linjalla 1 ja Mary pyysi heitä kertomaan meille suomalaisille kaiken Roswellista. Toinen miehistä oli sukujuuriltaan ruotsista ja toinen sanoi olevansa vähän kaikkialta eikä mistään ja käytti sanontaan ”I’m like Heinz 57”. Hyvin sanottu minusta. Miehet jäi pois viinakaupan luona ja me jatkettiin Maryn kanssa kierrosta. Hän esitteli meille Roswellin lentokentän, jossa on yksi maailman pisimmistä kiitoradoista ja Roswellin yliopistoalueen ja sitten jatkettiin takaisin kaupunkiin. Samaiset miehet palasivat kauppareissultaan kassit iloisesti kilisten ja hieman tuoksahtaen. Toisen kassista pilkisti Smirnoff –pullo ja toisella oli ainakin muutama olut. Tuoksu oli muuten yksi asia joka erotti nämä metsien miehet suomalaisista vastaavista, molemmat oli puhtaita ja molemmilla oli puhtaat jossei jopa aivan uudet Levikset. Joko pääsiäisen hyväntekeväisyys oli asialla tai sitten asiat on erilailla amerikassa. Mukavia hemmoja kaiken kaikkiaan. Miehet lähtivät omille teilleen ja niin tehtiin mekin kun saavuttiin keskustaan. Mary oli oivallinen opas ja tämä improvisoitu opaskierros maksoi 75 senttiä (€ 0,50) per nenä. Kohtuuhintaista sanoisin. Kierrettiin krääppäkaupat ja minä ostin itselleni kaikenlaista hauskaa ufo –roinaa ja ufo –paitoja. Hauskaa! Sitten käytiin International Ufo Museum and Research Centerissä. Äärest mielenkiintoista ja väkisinkin pisti ajattelemaan. Sain ufo –sentin ja muutenkin jänskää mietittävää. Kuunneltiin se alkuperäinen radiouutislähetys siitä kun se oletettu landing oli tapahtunut ja kyllä ne silloin kaikki oli varmoja tapahtuman todellisuudesta. Kaikki muuttui kuitenkin viikon sisällä ja se lämmittää salaliittoteorioita rakastavaa mieltäni.  Koska oli sunnuntai ja kaiken lisäksi pääsiäissunnuntai, joka on ainoa päivä joulun lisäksi kun tämä maa hidastaa kaupankäyntiä edes vähän havaitsimme hankaluuksia löytää avoinna olevaa ravintolaa ihan vaan istuskelua varten saati sitten syömistä ajatellen. Päätettiin lähteä takaisin motellille ja siinä matkan varrella oli oiva ravintola nimeltään Farleys. Iso paikka, jossa hanasta sai ainakin kahtakymmentä eri olutta. Hinnat kohtuullisia ja ympäristö erittäin viihtyisä. Keskellä ravintolaa, tavallaan jakamassa pubin puolta ja ruokapuolta oli kauniisti entisöity vanha Chevrolet, pubin takaosassa kolme biljardipöytää ja jotain 15 televisiota, joista tuli eri urheiluohjelmia.  Me istuttiin pubin puolella ja siirryttiin vielä sitten tiskille, johon tarjoiltiin myös ruokaa. Tilattiin possun grillattuja ribsejä kaikin mahdollisin lisukkein ja kyllä kannatti. Hintaa annokselle tuli $14,99 (€10) ja siihen jäi juhliminen sen verran täyteen tuli mahat, mutta hyvää oli ja uni maittoi. Tänään (ma) lähdettiin aamusti liikkeelle ja touhuttiin kaikenlaista kuten kauppaa ja postia ja aamiaista ja ennenkuin huomattiinkaan kello oli puoli yksitoista ja me vieläkin Roswellissa. Aika vierii kummasti kun on loma. Lähdettiin kohti Albuquerqueta pitkin tietä numero 70 länteen ja jatkettiin 380 länteen ja nyt on sanottava, että noin huikeita maisemia ei ole missään. Hetkittäin kallioseinämä tai hiekkaseinä on metrin päässä ja sitten seuraavan mutkan takaa aukeaa kymmenien mailien matka joka suuntaan koskemattoman näköistä preeriaa (lieneekö oikea sana). Paikoitellen taivaanrannassa näkyy usvaan peittyviä vuoria, joka saa ne näyttämään ihan semmoselta valokuvaamon taustakankaalta. Ensimmäinen vuoririvi on oikea ja sen takana on se kangas, joka vedetään alas joka aamu ennen ensimmäistä turistiautoa. Mieleen tulee maisema, jossa scifi –sarja Maa2 tapahtui. Kokoajan odottaa, että maan sisästä nousee niitä hassunnäköisiä alkuperäisasukkaita kädet puuhkassa. Ajettiin läpi semmoisten pienten meksikoilaiskylien, jotka myös näytti ihan kulisseilta, mutta niissä kyllä asui ihan oikeita ihmisiä. Yksikin kylä oli ohi ennen kuin ehdittiin sanoa, että tuosta paikasta pitää lähettää kortteja ja sitte olikin vain preeriaa taas.  Kyseinen tienpätkä pitää ehdottomasti päästä ajamaan uudestaan. Siirryttiin San Antonion kohdalta Interstate 25:lle. Tämä oli kolmas kerta, kun ajettiin pidempään kuin liittymien kohdalla isolla tiellä ja kolmas kerta kun tultiin ohi onnettomuuspaikasta. Kaikkialla teiden varsilla on muistomerkkejä ja ristejä ja kukkia onnettomuuksien uhrien muistoksi, mutta tällä kerralla liikennekuolema tuli raaasti todellisemmaksi, kun meidän madellessa ohi varsinaisen onnettomuuspaikan satuttiin näkemään kuinka ensivasteen ammattilaiset sulki valkoisen ruumispussin.  Hiljensi aika tehokkaasti. Me päästiin turvallisesti perille ja ajettiin viimeiset kymmenen mailia vanhaa historiallista Route 66: ta. Löydettiin myös majapaikka Econo Lodgesta samalta tieltä  eli seuraavat kolme yötä vietetään Route 66:lla. Käytiin tutustumassa vanhaan kaupunkiin ja päätettiin, että mitään ei osteta ennen kuin huomenna, valikoima on aika huikea. Paikalla on jo ihan oikeita intiaanien käsitöitä ja oikeita intiaaneja niitä myymässä. Kello lähentelee iltakymmentä ja kirjainten merkitys alkaa himmetä. Jaakolle on lohdutuksesi sanottava, että radiokanavat häviää jopa iskelmälle, jokaista rock –kanavaa kohden on kolme espanjalaista, kolme kantrikanavaa ja ainakin viis erilailla raamattua pohtivaa kanavaa. Ja rock –kanavaltakin tulee pääosin vaan Lynnäreitä….