3.4.08

Eilen ajettiin Montereyhin asti ja tie numero 1 oli äärettömän kaunis sateellakin. Matkan varrella kyseltiin motellien hintoja ja kaikki oli aika ylihinnoiteltua, vaikka olivatkin kauniin rannikkotien varrella. Jatkettiin siis isompaan kaupunkiin ja saatiin samat kamat 65:llä taalalla ja kaiken huipuksi kunnon suihku. Empiirisen tutkimuksen jälkeen on pakko sanoa, että amerikan motellimaailman parhaat suihkut on Super 8 -motelleissa. Aamusti lähdettiin pikkasen matkaa takaisin etelään US1:tä ja otettiin muutamia kuvia nyt auringonpaisteessa. Pysähdyttiin hiekkarannanpätkällä ja kävi huikea tuuri. Siihen rannankohtaan oli just tullut lauma valaita, jotka puhalteli ilmaan ja heilutteli eviään ja pyrstöjään. Aika huikean näköistä ja siihen viereen vielä mahtavat Tyynen Meren aallot. Jos ilma olis ollut hieman lämpimämpi olisin varmaan vieläkin siellä. Hurjaa! Jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin syömään myöhäistä aamiaista yhteen ylihinnoiteltuun ravintolaan, jonka ruoka ei aivan vastannut hintaansa ja talon astioilla oli niin kiire, ettei meinannut haarukkaa ehtiä laskea. Tiet jatkui kauniina aina San Franciscoon asti ja mulla meni kaikki väärään kurkkuun kun päästiin perille. Aivan taivaallisen hienoja mäkiä ja oli ihan pakko oikein hihkua kun ajeltiin pitkin niitä. Löydettiin motelli ja lähdettiin kävelemään kohti Fisherman’s Wharfia. Syötiin hyvää seafoodia ja rikottiin etikettiä juomalla punkkua. Siirryttiin Lou’s at Pier 47 nimiseen ravintolaan. Joku saattaa muistaa Arin päällä paidan, jossa luki Blues at Lou’s, sama mesta. Kello 4 iltapäivällä ja elävää musiikkia. Aika perusrokkia, mutta elävää kuitenkin. Käytiin vielä tuijottelemassa sataman vallanneita hylkeitä, hassuja otuksia ja huusivat kummia. Otettiin taksi takaisin hotellille ja aasialaissyntyinen taksikuski tiesi, että Suomen pääkaupunki on Helsinki, ensimmäinen kerta tällä reissulla. Matka on loppumaisillaan ja nyt otetaan rennosti. Aikaa San Franciscolle on viisi yötä ja vielä viisi päivää.