ja juttujen taso sen kun paranee. kuvia ehka huomenna.

 

18.3.08

New Orleans on taakse jäänyttä elämää. Pyhä Patrik sekoitti koko kauniin kaupungin ja meidän kaupunkiin tutustuminen jäi vähän hulinan jalkoihin. Ensi kerralla pitää ajoittaa karnevaalittomaan aikaan, jos semmonen löytyy. Juhlinta huipentui periamerikkalaisesti paraatiin ja houli tärykalvo mikä meteli!!!! Jokaiseen ajoneuvoon oli asennettu joko hälytysajoneuvosummeri tai auton lavalla oli bändi ja kulkue vaan jatkui. Me kyllästyttiin ja lähdettiin käppäilemään vaan huomataksemme että se kulkue kiersi siksakkia ranskalaiskortteleissa ja meteli kaduilla joilla kulkue ei just kulkenut oli niin karmaiseva että yhteenkään baariin ei uskaltautunut sisään kuurouden uhalla ja seuraavalla kadulla tuli vastaan se f'ing kulkue ja joka puolella lenteli muovihelmiä. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen tulin siihen tulokseen että helmiä heiteltiin jotain kolme kertaa kuuhun ja takaisin riitävän matkan verran. Tavoitteeni kuitenkin saavutin eli kuljin Mighty Mississippin rantaa ja on se aika vaikuttava joki. Kyllä tuli runollinen olo ja jos tulossa oleva myrsy ei olis kuohuttanut joen mutaista vettä olisin kerännyt sen vesinäytteen. Nyt ei ihan vesirajaan ollut mitään asiaa. Toinen tavoitteeni laulua mukaellen oli: to be seen walking when there's a moon over Bourbon Street. Tosin kuuta ei näkynyt pilvien takaa, mutta luotan siihen, että siellä se oli.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aamulla luovutettiin hotellihuone ja ajettiin ulos kaupungista kohti pohjoista. Maisemat on ollu aika hurjia, kun ajeltiin suiston tai suon läpi eli käytännössä mailitolkulla ajettiin sillalla ja molemmilla puolilla oli just sopivan näköstä maastoa jossa alligaattorit ja krokotiilit etenkin Pacostas joka on Lacosteen serkku (????) viihtyisivät hyvin…. Matkan varella on vastaan tullut lähes kaikki amerikkalaiset kliseet eli:

-          liikuteltavia taloja

-          trailer –parkkeja

-          sarvipäinen motoristi

-          erimallisia roadkillejä (orava, pesukarhu, opossumi, kauris ja joku lintu ja tarjontaa tuntuu olevan kun haaskalinnutkin vaan kiertelee ja killit saa mädäntyä tienposkeen, suomessa yks ranskalainen saa kolkyt lintua paikalle)

-          ja martteja joka lähtöön

Pysähdyttiin tienvarren kauppa-kuppila-huoltikseen, jonka näkösestä laatikosta ei suomessa sais myydä edes pölyä, ja ostettiin periamerikkalaiset juustoburgerit ja pakko sanoa että hävetkää heseläiset. Se että sama kauppa myi peurahoukuttimia ja koko paikka oli täynnä kuvia metsästäjistä ei haitannut makunautintoa, vaikka liha saattoi olla bambista.

 

Just ohitettiin yksi puu jonka viereen oli rakennettu pieni talo ja siinä se sitte taas olikin maileiksi. Outoa. Ja tossa oli tehty amerikan lippu muovimukeista. Ainakin yhtä outoa. Ja yleisenä tapana tuntuu olevan, että jos auto tai muu esine tai jää pellolle niin siihen se ruostukoon.  Täällä on myöskin karhuvaara ja kyseessä ei ole Ilkka. Onneksi ainakin toistaiseksi vasta varoitusmerkkejä.

 

Ajellaan parhaillaan Mississippissä route 61:llä ja ei ihme että valkoinen mies hykerteli ja musta mies lauloi bluesia, on meinaan niin tasaista ja tyhjää, että kelpas viljellä puuvillaa. Ei pienintäkään kohoumaa missään minne ihmisen silmä näkee.  Ilma täällä on tukahduttavan kuuma, mutta onneksi ei enää ihan niin kostea kuin Lousianassa. Siellä kun kävi aamulla suihkussa niin vielä illalla oli hiukset kosteat ja voitte kuvitella kuinka söpöset kiharat mulla on. Hiihaa. Tuuli on myös aika huikea ja ilman lämpötilasta johtuen sanonta lehmänhenkäys saa ihan uuden merkityksen. Tuntuu enemmänkin mammuttilauman puhaltelulta. Onneksi löydettiin wal-mart ja saatiin ostettua sandaalit, helppasi hieman ja ilmastointi on ihan must. Tänään on ajettu jo 300 mailia ja yöpymispaikka koitetaan saada Clarksdalesta ja huomenna katsoon bluesmuseota.